20.12.2002

Vantaan käräjäoikeuden tuomio 14.9.2001

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä velallisen epärehellisyydestä. A oli osakeyhtiön omistajana ja hallituksen ainoana varsinaisena jäsenenä tietäen jo olemassaolevien tai odottavien taloudellisten vaikeuksien perusteella tekojensa voivan vahingoittaa yhtiön velkojien taloudellisia etuja ottanut yhtiöstä vuonna 1997 ja 1998 osakeyhtiölain säännösten vastaisesti varoja yhteensä 291 000 markkaa ja ylisuurta palkkaa neljältä kuukaudelta 60 000 markkaa. A oli menettelyllään oleellisesti pahentanut yhtiön maksukyvyttömyyttä. A oli tavoitellut huomattavaa hyötyä ja aiheuttanut velkojille huomattavaa vahinkoa.

Syyttäjä vaati lisäksi A:n määräämistä liiketoimintakieltoon.

Käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen syytteessä kuvattuun menettelyyn. Käräjäoikeus piti A:n yhtiöstä ottamien varojen määrää sinänsä suurena. Tämä määrä oli kuitenkin kertynyt noin puolentoista vuoden aikana eikä ollut syytä olettaa, että A:n tahallisuus olisi heti alunperin ulottunut tähän määrään. A ei näin ollen ollut tavoitellut teollaan huomattavaa hyötyä. Käräjäoikeus katsoi myös, ettei teolla asianomistajien taloudellinen asemakin huomioon ottaen ollut aiheutettu huomattavaa vahinkoa. Käräjäoikeus katsoikin A:n syyllistyneen törkeän velallisen epärehellisyyden asemesta velallisen epärehellisyyteen, mistä rikoksesta käräjäoikeus tuomitsi A:n kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Liiketoimintakiellon määräämistä koskevan vaatimuksen käräjäoikeus hylkäsi. Käräjäoikeus totesi, että A oli perustanut yrityksen alalle, jolla hän oli toiminut yli 15 vuotta. Yrityksen liikevaihto oli ollut keskimäärin noin miljoona markkaa. Käräjäoikeus katsoi, että A:n toiminta oli perustunut enemmänkin taitamattomuuteen tai liiketoimien epäonnistumiseen kuin suunnitelmalliseen hyödyn tavoitteluun. Edellytyksiä liiketoimintakiellon määräämiselle ei ollut.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Helena Vihriälä sekä lautamiehet Ethel Blomqvist, Heikki Hostikka ja Raija Öhman.

Helsingin hovioikeuden tuomio 23.5.2002

Syyttäjä valitti hovioikeuteen toistaen käräjäoikeudessa esittämänsä rangaistusvaatimuksen ja vaatimuksen liiketoimintakiellon määräämisestä.

Hovioikeus lausui, että A oli ottanut yhtiöstä varoja käyttöönsä yhteensä 291 000 markkaa ja ylisuurta palkkaa 60 000 markkaa. A oli täten tavoitellut teollaan huomattavaa hyötyä. Verottajalle ja muille velkojille aiheutettu vahinko oli myös huomattava. Kun otettiin huomioon, että A oli tietäen yhtiön olleen maksukyvytön jo vuonna 1997 sinä ja seuraavana vuonna nostanut mainitut määrät yhtiön tililtä ja hänen menettelynsä oli jatkunut pitkään ja kun A oli ensimmäisestä tilikaudesta lähtien laiminlyönyt kaikki tilintarkastajan kehotukset yhtiön selvitystilaan saattamisesta ja yhtiön puutteellisen kassakirjanpidon korjaamisesta, A:n tekoa oli myös kokonaisuutena arvioiden pidettävä törkeänä. Tämän vuoksi hovioikeus katsoi, että A oli syyllistynyt törkeään velallisen epärehellisyyteen. Hovioikeus tuomitsi hänet siitä kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Liiketoimintakiellon määräämistä koskevan vaatimuksen osalta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Varpu Lahti, Matti Ritola ja Heljä Järvelä. Esittelijä Inkeri Gummerus.

Perustelut

Hovioikeus on tuominnut A:n, joka on ollut yhtiön omistaja ja hallituksen ainoa varsinainen jäsen, törkeästä velallisen epärehellisyydestä kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. A:n syyksi on luettu se, että hän oli vuosina 1997 ja 1998 ottanut yhtiöstä osakeyhtiölain säännösten vastaisesti varoja käyttöönsä 291 000 markkaa eli noin 49 000 euroa sekä ylisuurta palkkaa yhteensä 60 000 markkaa eli noin 10 000 euroa. A:n on tuomiossa katsottu tavoitelleen teollaan itselleen huomattavaa hyötyä ja hänen menettelystään verottajalle ja muille velkojille aiheutunutta vahinkoa on myös pidetty huomattavana.

Syyttäjä on vaatinut A:n määräämistä tuon syytteessä tarkoitetun menettelyn johdosta liiketoimintakieltoon. Liiketoimintakiellosta annetun lain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla A yhtiön hallituksen jäsenenä voidaan määrätä liiketoimintakieltoon, jos hän on yhtiön liiketoiminnassa syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jota ei voida pitää vähäisenä, ja hänen toimintaansa on kokonaisuutena arvioiden pidettävä velkojien, sopimuskumppaneiden, julkisen talouden taikka terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena.

Törkeästä velallisen epärehellisyydestä, josta A on tuomittu rangaistukseen, on säädetty rangaistukseksi vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta. Lähtökohta on, että liiketoimintakiellon määräämisen edellytyksiä arvioitaessa näin vakavaa rikollista menettelyä ei voida pitää vähäisenä. A:n menettelyä ei voida myöskään ilmenemismuodoltaan tai menettelyyn liittyvän muun yksilöllisen olosuhteen perusteella pitää vähäisenä.

A:n menettelyllä on aiheutettu yhtiön velkojille vahinkoa. Niin kuin hovioikeuden tuomiossa todetaan, vahinko on ollut huomattava, A:n menettely on jatkunut pitkään ja A on laiminlyönyt kaikki tilintarkastajan kehotukset yhtiön selvitystilaan saattamisesta ja puutteellisen kassakirjanpidon korjaamisesta. A:n menettelyä on siten pidettävä kokonaisuutenakin arvioiden velkojien kannalta vahingollisena.

Liiketoimintakiellon määräämiselle ovat liiketoimintakiellosta annetun lain 3 §:ssä tarkoitetut perusteet.

Liiketoimintakiellosta annetun lain 5 §:n mukaan liiketoimintakielto on määrättävä vähintään kolmeksi ja enintään seitsemäksi vuodeksi. Ottaen huomioon edellä selostetut A:n menettelyn ja sen vahingollisuuden arviointiin liittyvät seikat kiellon vähimmäiskestoa ei voida pitää riittävänä.

Tuomiolauselma